Asean Tax Report

This article is in Finnish only. Mitä jokaisen pitäisi tietää vero-oikeudenmukaisuudesta kehittyvissä maissa? Valuehammerersin vuonna 2018 julkaisema raportti on yhä ajankohtainen – vero-oikeudenmukaisuus kehittyvissä maissa ja Asean-maiden verojärjestelmät.

Vero-oikeudenmukaisuuden käsite sisältää vahvan viestin siitä, että kaikkien verovelvollisten olisi maksettava oikea määrä veroja, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, mutta niinhän ei todellisuudessa tapahdu. Muun muassa nykyisen kansainvälisen verojärjestelmän puutteet ja eri maiden verojärjestelmien omat heikkoudet mahdollistavat laajamittaisen verotuksen välttelyn.

Vero-oikeudenmukaisuuden käsite on noussut esiin veroparatiisitalouden ja siihen liittyvien paljastusten yhteydessä; yritysten kätkiessä varojaan salaisuusvaltioihin ja välttäessään verottamista tavallisten kansalaisten verotaakka ja valtioiden veromenetykset lisääntyvät. Erityisen paljon menetykset kirpaisevat kehittyviä maita, jotka ovat riippuvaisempia yritysten verotuloista kuin kehittyneet maat.

Käsite on noussut esille myös YK:n kehitystavoitteiden yhteydessä, joiden tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä äärimmäisen köyhyyden poistaminen. Verotusta pidetään varsin yksimielisesti kestävimpänä tapana rahoittaa kehitys, mutta köyhät maat eivät kykene keräämään oikeudenmukaista osuuttaan esimerkiksi niihin suuntautuvista ulkomaisista investoinneista ja muista rahavirroista.

Pikainen haku sanalla “vero-oikeudenmukaisuus” Suomen merkittävimpien talousjulkaisujen verkkosivuilta osoittaa lähes nollaa. Kauppalehden, Taloussanomien ja Talouselämän sivuilta ei hakusanalla löydy yhtään osumaa ja Helsingin Sanomien sivuilta kaksi kappaletta. Tämän perusteella ei tietenkään voi tehdä johtopäätöstä, etteikö julkaisuissa olisi käsitelty kyseistä aihetta. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että käsite ei ole juurtunut suomalaisen talousjournalismin sanavarastoon. Sen sijaan kansainvälisessä talousjournalismissa termi on tuttu. Haku The Economistin ja Financial Timesin verkkosivuilta löytää tuhansia osumia.

Mutta sitten hakusanoilla “kansainvälinen verotus”, “verovälttely” ja “verotietojen vaihto” alkaa osumia löytyä. Kyseiset termit ovatkin tärkeä osa vero-oikeudenmukaisuuden käsitettä. Lyhyesti sanottuna vero-oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ja yritykset maksavat oikean määrän veroja kestävän ja toimivan demokratian varmistamiseksi. Verovälttely, korruptio ja rikollinen toiminta kuitenkin heikentävät verotuksen tehokkuutta ja oikeudenmukaisuuden tunnetta samalla kun valtiot menettävät verotuloja.

Tämän selvityksen tarkoituksena on kuvata, mitä vero-oikeudenmukaisuus tai epäoikeudenmukaisuus tarkoittaa kehittyvien maiden näkökulmasta. Tapausesimerkkinä käytän Asean-maita, jotka 640 miljoonaisella väestöllään ja viiden prosentin vuosittaisella talouskasvullaan muodostavat nousevan valtatekijän maailman taloudessa, mutta jotka Singaporea ja Bruneita lukuunottamatta ovat kehittyviä maita, ja osa vielä kehitysmaita.

Tässä selvityksessä käyn ensin läpi tärkeimmät vero-oikeudenmukaisuuteen liittyvät käsitteet ja ilmiöt, sillä ne, esimerkiksi suuryritysten aggressiivinen verosuunnittelu ja valtioiden välinen verokilpailu, murentavat kehittyvien maiden veropohjia. Sen jälkeen kuvaan pääpiirteissään Asean-maiden verojärjestelmien rakennetta: minkälaisia verolajeja Asean-maissa on käytössä ja miten verotus on painottunut sekä miten yritysten verosuunnittelua on tällä hetkellä rajoitettu. Lopuksi kerron kolme tapausesimerkkiä, miten kehittyvien maiden verotuloja voidaan lisätä. Luettavuuden takia viitteet on merkitty oikeaoppisesta käytännöstä poiketen numeroin ja lähdeluettelo löytyy jokaisen luvun lopusta.

Suuri kiitos Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKESille apurahasta, joka mahdollisti työskentelyni tämän tärkeän aiheen esille nostamiseksi.

Otan mielelläni vastaan palautetta: tanja@valuehammerers.com

Tekijä: Tanja Harjuniemi

Vuosi: 2018

Asiasanat: vero-oikeudenmukaisuus, verotus, verojärjestelmät, Asean-maat

Miksi vero-oikeudenmukaisuudesta pitäisi olla kiinnostunut?

Verotulojen menettäminen on iso asia mille tahansa valtiolle, joka kamppailee rahoittaakseen julkisen talouden tarpeita ja vähentääkseen valtion velkaa. Erityisen iso asia se on kehittyville maille, jotka pystyäkseen kehittämään talouttaan ja yhteiskuntaansa sekä nostamaan kansalaistensa elintasoa, tarvitsevat kipeästi lisää tuloja.

Brittiläisen veroekonomistin Richard Murphyn mukaan vero-oikeudenmukaisuus liittyy niin veronalaisiin yksilöihin ja yhteisöihin että verojärjestelmiin kokonaisuutena. Yksittäisille veronmaksajille vero-oikeudenmukaisuudessa on kyse verosääntöjen noudattamisesta; verovelvollinen, olipa kyseessä yksilö tai yhteisö, maksaa oikean summan veroja, mutta ei enempää, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Oikealla viitataan siihen, että taloudelliset toimet ja veroilmoitus vastaavat toisiaan. Lisäksi Murphyn mukaan vero-oikeudenmukaisuudessa on kyse koko verojärjestelmän olemassa olosta, jonka tarkoituksena edistää hyvinvointia ja vaurautta yhteiskunnan sisällä ja yhteiskuntien välillä. (1)

Vero-oikeudenmukaisuudella viitataan erityisesti kehittyvien maiden verotuskapasiteettiin ja mahdollisuuksiin toimivaan ja oikeudenmukaiseen veronkantoon ja verotulojen käyttöön, jotta maat voisivat lisätä omavaraisuuttaan, vastuutaan ja omistajuuttaan kehityksestään. (2)

Monikansallisten yhtiöiden ja rikkaiden ihmisten aggressiivinen verosuunnittelu, veronkierto ja veropetokset rapauttavat valtioiden veropohjia joka puolella maailmaa. Erityisen haitallista yritysten veronkierto on kehittyville maille, koska ne ovat riippuvaisempia yritysten tuloveroista kuin kehittyneet maat. Kehittyvissä maissa keskimäärin 10 prosenttia verotuloista kertyy yritysten tuloveroista, kun taas kehittyneissä maissa 5 prosenttia (3). Verotulojen menetykset heikentävät niiden kykyä kehittää talouttaan ja yhteiskuntaansa sekä toteuttaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, kuten köyhyyden poistamista.

Aggressiivinen verosuunnittelu, verovälttely ja veronkierto

Yrityksillä on useita keinoja verosuunnitteluun. Verosuunnittelu tarkoittaa veroseuraamusten ennakointia ja edullisimman vaihtoehdon valintaa, joksi yleensä valikoituu verojen minimoiminen. (4)

Laillinen verosuunnittelu voi olla passiivista, aktiivista tai aggressiivista. Kaikki nämä ovat laillisia ja verotuksessa hyväksyttäviä toimenpiteitä.

Aggressiivisen verosuunnittelun menetelmiä ovat muun muassa markkinaehtoisuudesta poikkeaminen siirtohinnoittelussa, velkojen korkomenojen vähennys, tappioiden vähentäminen, veroparatiisissa olevan rahoitusyrityksen käyttäminen ja rojaltimaksujen maksaminen omille yrityksille. (4)

Aggressiivisella verosuunnittelulla on haitallisia vaikutuksia taloudelle, minkä takia OECD ja G20-maat käynnistivät vuonna 2013 BEPS-hankkeen, jonka tarkoituksena on rajoittaa aggressiivisesta verosuunnittelusta sekä valtioiden välisestä verokilpailusta johtuvaa yhteisöveropohjan rapautumista. (5)

Siirtohinnoittelu

Talousjärjestö OECD:n siirtohinnoittelun markkinaehtoperiaate on yleisesti hyväksytty ja noudatettu periaate eri puolilla maailmaa, ja tarkoittaa sitä, että yrityksen sisäisten kauppaehtojen tulee olla markkinaehtoisia. Jos käytetyt ehdot poikkeavat markkinaehtoisista, verotuksessa yhtiön menoja ja tuloja voidaan oikaista vastaamaan niitä menoja ja tuloja, jotka sille olisi syntynyt, ja jotka se olisi saanut, jos olisi noudatettu markkinaehtoperiaatetta. Perusideana on se, että tulot ja menot kohdistuvat oikealle verovelvolliselle, ja siten verotettava tulos näytetään ”oikeassa” valtiossa. (6)

Siirtohintojen virheellinen ilmoittaminen on kuitenkin yksi yleisimpiä yritysten verosuunnittelun menetelmiä, jolloin konserninsisäisiä transaktioita hinnoitellaan niin, että saadaan lisättyä yrityksen kustannuksia korkean veroasteen maassa ja vähennettyä matalan veroasteen maassa. Veroa maksetaan silloin matalan veroasteen maassa. Sisäisiä markkinahintoja voidaan helposti muuntaa yhtiölle sopivaksi, sillä useinkaan ei ole yksinkertaista tapaa määritellä niiden todellista markkinahintaa. Esimerkiksi yrityksen sisällä myytyjen ja ostettujen aineettomien hyödykkeiden, kuten patenttioikeuksien markkinahinnat ovat vaikeasti määriteltäviä. (6)

Kyseessä on suuret rahat, sillä Tax Justice Network arvioi, että 60-70 prosenttia globaalista kaupankäynnistä tapahtuu monikansallisten yhtiöiden ja niiden tytäryhtiöiden sisällä. Valtiot menettävät vuosittain useita satoja miljardeja dollareita verotuloja siirtohinnoittelun takia. (7)

Pääomapako ja laittomat rahavirrat

Pääomapako tarkoittaa rahan pakenemista jostain maasta muualle turvapaikkaan esimerkiksi veronkierron, valuuttariskin tai taloudellisen turbulenssin takia tai rikostutkinnan ja takavarikoinnin uhkan takia. (8)

Pääomapako ei ole ihan sama kuin toinen laajasti käytetty termi, laittomat rahavirrat, mutta ne menevät suurelta osin päällekkäin. Laittomat rahavirrat yleensä määritellään yli rajojen tapahtuvaksi rahan liikkumiseksi, joka on laittomasti saatu, siirretty tai käytetty. (8) Valtaosa, yli 80 prosenttia laittomista rahavirroista on kuittikauppaa ja loput muuta laitonta rahavirtaa, kuten huume- ja ihmiskaupassa tai korruptiossa ansaittujen rahojen rahanpesua. (9)

Kummassakin tapauksessa mukana on kaksi osapuolta: uhrimaa, usein kehittyvä maa, josta rahaa virtaa ulos, ja veroparatiisi tai salaisuusvaltio, joka vastaanottaa sitä. (8) Jopa rikkaat teollisuusmaat, joissa on toimivat verotusjärjestelmät, menettävät vuosittain miljardeja dollareita, kun pääomaa pakenee veroparatiiseihin. Eniten pääomapaosta kuitenkin kärsivät kehittyvät maat, joiden tehottomat verojärjestelmät ja korruptoitunut hallinto eivät tavoita ulkomaisia yrityksiä ja rikkaita yksityishenkilöitä, eikä niillä ole mahdollisuuksia pysäyttää verotulojen laskua. Vaikutukset kehittyvien maiden vero-omavaraisuuteen ja yhteiskunnan kehitykseen ovat merkittävät. (8)

Global Financial Integrityn julkaiseman raportin mukaan vuonna 2014 kehittyvistä maista virtasi laittomasti rahaa ulos noin 1000 miljardia dollaria. Summa vastaa 4,2-6,6 prosenttia kehittyvien maiden kaupasta. Aasiassa vastaavasti osuus vastaa 13,1 prosenttia kaupasta. (10)

Asean-maista Malesia, Thaimaa ja Indonesia ovat niiden kymmenen kehittyvän maan joukossa, joista virtaa eniten laitonta rahaa ulos: keskimäärin vuosittain Malesiasta virtaa ulos 42 miljardia dollaria, Thaimaasta 19 miljardia ja Indonesiasta 18 miljardia dollaria. (9)

Korruptio ja salassapito

Talousjärjestö OECD pitää korruptiota merkittävänä esteenä kestävälle taloudelliselle, poliittiselle ja sosiaaliselle kehitykselle kaikissa maissa riippumatta niiden kehitystasosta. Korruptio vaarantaa niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin toimintaa ja tuottavuutta. Korruptiolla yritetään muun muassa vaikuttaa päätöksiin julkisista menoista ja se rapauttaa kansalaisten luottamusta hallintoon ja julkisiin instituutioihin. (11)

Perinteisesti korruptio määritellään julkisen toimivallan väärinkäytöksi yksityisen edun tavoittelussa. Useimmiten se mielletään lahjonnaksi, esimerkiksi vastuullisessa asemassa oleva virkamies lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti. (12)

Transparency International on luonut korruptioindeksin, jonka avulla se mittaa julkisen sektorin korruptoituneisuutta maailman eri maissa. Yksikään 180:sta listatusta maasta ei saa täysiä pisteitä eli sataa pistettä, joka tarkoittaisi erittäin vähäistä korruptiota. Tyypillisesti korruptoituneimpia maita ovat maailman vähiten kehittyneet maat. (13)

Asean-maista korruptoituneimpia ovat alueen vähiten kehittyneet maat eli Kambodza, Myanmar ja Laos. Alueen vähiten korruptoituneita valtioita ovat rikkaat Singapore ja Brunei. (13)

Kolikolla on myös toinen puoli. Tax Justice Network kritisoi perinteistä korruption määritelmää, ja määrittelee sen laajemmin: ”Korruptio on yleisen edun väärinkäyttöä ja yleisen luottamuksen horjuttamista yleistä etua edustavia lakeja, järjestelmiä ja instituutiota kohtaan.” Se pitää korruptiota pikemminkin järjestelmäongelmana kuin pelkästään yksilöille uskotun vallan väärinkäyttönä. Sen mukaan korruptioindeksi on toki hyödyllinen, mutta rajoittunut: ”Ovatko maailman korruptoituneimpia maita köyhät maat, jotka ovat pääomapaon ja laittomien rahavirtojen uhreja? Vai ovatko korruptoituneimpia rikkaat maat, kuten Sveitsi, Singapore ja Iso-Britannia, jotka kuoriyritysjärjestelmillään ottavat vastaan likaisen rahan?” (14)

Arviolta 2100-3200 miljardia dollaria yksityistä omaisuutta on sijoitettu verottamattomana tai vähän verotettuna salassapitovaltioihin eri puolille maailmaa. (14) Salassapitoindeksi tunnistaa pahimmat laittoman ja korruptoituneen rahan keskukset, jotka perinteisillä mittareilla rankataan vähiten korruptoituneiksi maiksi. Kymmenen pahinta salaisuusvaltiota ovat Sveitsi, Yhdysvallat, Cayman saaret, Hongkong, Singapore, Luxemburg, Saksa, Taiwan, Yhdistyneet Arabiemiraatit ja Guernsey. Asean- maista listan alkupäästä löytyy siis Singapore sijalta 4 ja Thaimaa sijalta 15. (14)

Verokilpailu

1980-luvulta alkaen yritysverotusta on kevennetty joka puolella maailmaa. Esimerkiksi rikkaiden OECD-maiden keskimääräinen yritysverotaso on laskenut viimeisten 15 vuoden aikana 32,5 prosentista 21,94 prosenttiin (15).

Alentamalla yritysverotusta ja tarjoamalla verohelpotuksia valtiot yrittävät houkutella alueelleen monikansallisia yrityksiä ja ulkomaisia suoria sijoituksia. Ulkomaisten suorien sijoitusten uskotaan vauhdittavan maan kehitystä, sillä ne mahdollistavat uusien pääomien käyttöönottoa. Ulkomaiset sijoitukset ovat myös merkki taloudellisesta kehityksestä ja potentiaalista, sillä sijoittavat hakevat investoinneilleen mahdollisimman suurta tuottoa, joka on mahdollista vain nopeasti kehittyvissä talouksissa.

Mutta kun yksi valtio alentaa verotustaan, naapurimaat seuraavat perässä; syntyy kilpajuoksu pohjalle. Lisäksi verokilpailun vaikutuksia on kyseenalaistettu ja todettu, ettei niillä ei ole merkittäviä vaikutuksia ulkomaisten suorien sijoitusten sisääntuloon, eikä investointipäätöksiin. Suurempi merkitys on esimerkiksi liiketoimintaympäristön selkeydellä ja vakaudella sekä infrastruktuurin toimivuudella. (16)

Pidemmällä aikavälillä jatkuvasti laskevista verotuloista kärsivät kaikki valtiot. Erityisen haitallista verokilpailu on kehittyville maille, joille yritysverotus on merkittävämpi tulonlähde kuin henkilöverotus, ja jotka luopuvat merkittävästä osasta verotuloja varmistamatta ensin osuuttaan niistä hyödyistä, joita helpotuksilla haetaan. (16)

Verosopimusshoppailu

Valtioiden välillä solmittujen verosopimusten tarkoituksena on poistaa kaksinkertainen tuloverotus ja estää veronkiertoa. Vaikka yksi tärkeimpiä syitä on ollut ehkäistä kaksoisverotus, Tax Justice Network mukaan se on käytännössä johtanut kaksinkertaiseen verottamattomuuteen. Toisin sanoen tuloja ei veroteta tehokkaasti missään, sillä monikansalliset yhtiöt pystyvät kanavoimaan rahavirtansa väliyhteisöjen kautta, jotka on perustettu salaisille lainkäyttöalueille hyödyntämään sopimusshoppailua ja käyttämään alhaisen tai nollaverotuksen väyliä kansainvälisten verojärjestelmien kautta. (17)

Jotkut maat tarkoituksellisesti mahdollistavat näitä reittejä. Tällaisia niin sanottuja johdannaismaita ovat muun muassa Luxemburg, Hollanti, Sveitsi ja Mauritius. (17)

Koska rikkaiden ja kehittyvien maiden suhde on eriarvoinen, ja kehittyvät maat ovat yleensä vain pääoman maahantuojia, kehittyvien maiden ei kannattaisi solmia verosopimuksia rikkaiden maiden kanssa niin kauan kuin meneillään olevat uudistukset eivät takaa, että monikansalliset yhtiöt voidaan verottaa siellä, missä taloudellista toimintaa tapahtuu ja arvoa luodaan. (17)

Asean-maista Suomi on solminut verosopimuksen Filippiinien, Indonesian, Malesian, Singaporen, Thaimaan ja Vietnamin kanssa. Finnwatch on julkaissut raportin oikeudenmukaisuuden toteutumisesta Suomen solmimissa verosopimuksissa, jossa se suosittaa Suomen hallitukselle, että verosopimukset eivät saa tukea haitallista verokilpailua ja ne on kytkettävä ihmisoikeusperustaiseen kehityspolitiikkaan. (18)

Epävirallinen talous

Epävirallinen talous koostuu taloudellisesta toiminnasta, joka tapahtuu valtiojohtoisen talouden ulkopuolella, ja jonka seurauksena valtio menettää verotuloja. Epävirallista taloutta ovat suorat, epäviralliset vaihtokaupat, katukauppa, pienyhteisöjen keskinäinen vapaaehtoistyö sekä harmaa talous. Kaikissa maailman talouksissa osa toiminnasta on epävirallista. Teollisuusmaissa sitä kutsutaan yleensä harmaaksi taloudeksi. (19)

Suurin osa maapallon työväestöstä tekee töitä epävirallisessa taloudessa ilman virallista työsuhdetta, josta perittäisiin verot ja sosiaaliturvamaksut. Kehittyvissä maissa epävirallisen työvoiman osuuden arvioidaan olevan 60 prosenttia työvoimasta. Ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUC:n julkaiseman raportin mukaan esimerkiksi maatalouden ulkopuolella toimivasta työvoimasta epävirallisessa taloudessa työskentelee Aasian ja Tyynenmeren alueella 60 prosenttia, Etelä- Aasiassa peräti 85 prosenttia ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 66 prosenttia. Vastaavasti Latinalaisessa Amerikassa 47 prosenttia, Pohjois-Afrikassa 25 prosenttia ja EU-alueella 15 prosenttia työskentelee epävirallisessa taloudessa. (20)

Epävirallisen talouden integroiminen viralliseen talouteen ja sen verottaminen sitä vastaavalla tavalla, kasvattaisi kehittyvien maiden verotuloja sadoilla miljardeilla dollarilla vuodessa. Vaikka se kokonaisuudessaan onkin epärealistista, jo osittainen integraatio merkitsisi useiden miljardien dollareiden lisäystä.

Lähdeluettelo

1 Tax Research: The foundations of tax justice. Osoitteessa: http://www.taxresearch.org.uk/Documents/Foundations.pdf. (Viitauspäivä 28.6.2018)

2 Kepa: Kepan linjaus vero-oikeudenmukaisuudesta. Osoitteessa: https://www.kepa.fi/tiedostot/kepan_verolinjaus_2013.pdf. (Viittauspäivä 28.6.2018)

3 ICRICT: A roadmap to improve rules for taxing multinationals. Osoitteessa: https://static1.squarespace.com/static/5a0c602bf43b5594845abb81/t/5a7901360d9297afee6882a1/1517879607321/The+Roadmap+EXECUTIVE+SUMMARY+ENGLISH.pdf. (Viittauspäivä 25.6.2018)

4 Wikipedia: Verosuunnittelu. Osoitteessa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Verosuunnittelu. (Viittauspäivä 28.6.2018)

5 OECD: Base erosion and profit shifting. Osoitteessa: http://www.oecd.org/tax/beps/. (Viittauspäivä 28.6.2018)

6 Wikipedia: Siirtohinnoittelu. Osoitteessa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtohinnoittelu. (Viittauspäivä 28.6.2018)

7 Tax Justice Network: Transfer pricing. Osoitteessa: https://www.taxjustice.net/topics/corporate-tax/transfer-pricing/. (Viittauspäivä 28.6.2018)

8 Tax Justice Network: Capital Flight, Illicit Flows. Osoitteessa: https://www.taxjustice.net/topics/inequality-democracy/capital-flight-illicit-flows/. (Viittauspäivä 28.6.2018)

9 Global Financial Integrity: Illicit Financial Flows from Developing Countries 2004-2013. Osoitteessa: http://www.gfintegrity.org/report/illicit-financial-flows-from-developing-countries-2004-2013/. (Viittauspäivä 28.6.2018)

10 Global Financial Integrity: Illicit Financial Flows to and from Developing Countries: 2005-2014. Osoitteessa: http://www.gfintegrity.org/report/illicit-financial-flows-to-and-from-developing-countries-2005-2014/. (Viittauspäivä 28.6.2018)

11 OECD: Putting an end to corruption. Osoitteessa: https://www.oecd.org/corruption/putting-an-end-to-corruption.pdf. (Viittauspäivä 28.6.2018)

12 Wikipedia: Korruptio. Osoitteessa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Korruptio. (Viittauspäivä 28.6.2018)

13 Transparency International: Corruption perceptions index 2017. Osoitteessa: https://www.transparency.org/news/feature/corruption_perceptions_index_2017. (Viittauspäivä 28.6.2018)

14 Tax Justice Network: Financial secrecy index. Osoitteessa: https://financialsecrecyindex.com/. (Viittauspäivä 28.6.2018)

15 Tax Executive: OECD Corporate Tax Rates. Osoitteessa: http://taxexecutive.org/oecd-corporate-tax-rates/. (Viittauspäivä 28.6.2018)

16 Prakasa Policy Review 2015: Anticipating Tax War in the ASEAN Economic Integration Era. Osoitteessa: http://foolsgold.international/wp-content/uploads/2015/09/ASEAN-tax-wars.pdf. (Viittauspäivä 28.6.2018)

17 Tax Justice Network: Tax Treaties. Osoitteessa: https://www.taxjustice.net/topics/corporate-tax/tax-treaties/. (Viittauspäivä 27.6.2018)

18 Finnwatch 2014: Rikkinäinen veropalapeli. Osoitteessa: http://finnwatch.org/images/verosopimukset5.pdf. (Viittauspäivä 28.6.2018)

19 Wikipedia: Epävirallinen talous. Osoitteessa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4virallinen_talous. (Viittauspäivä 28.6.2018)

20 Equal Times: Special report Informal Economy. Osoitteessa: https://www.equaltimes.org/IMG/pdf/special_report_informal_economy_en_final.pdf. (Viittauspäivä 28.6.2018)

Mitä ovat Asean-maat?

Kymmenen Kaakkois-Aasian maata muodostavat jo vuonna 1967 perustetun yhteisjärjestö Aseanin: Brunei, Kambodza, Indonesia, Laos, Malesia, Myanmar, Filippiinit, Singapore, Thaimaa ja Vietnam. Asean-maat ovat poliittisilta, taloudellisilta ja sosiaalisilta lähtökohdiltaan hyvin erilaisia.

Alueella asuu nykyään yli 645 miljoonaa ihmistä. (1) Väestö on kasvanut kahden viimeisen vuoden aikana noin 10 miljoonalla. Järjestön perustamisvuonna väkiluku oli vielä vain 185 miljoonaa (2).

Tätä nykyä Asean-maat muodostavat maailman kuudenneksi suurimman ja Aasian kolmanneksi suurimman (2), 2700 miljardin dollarin talousalueen (3). Yhdessä ne ovat tuplanneet osuutensa maailman yhteenlasketusta bruttokansantulosta; 3,3 prosentista 6,6 prosenttiin vuosien 1967 ja 2016 välillä (2) Asean-maiden keskimääräinen vuosittainen talouskasvu on viime vuosina ollut viitisen prosenttia (4). Vuonna 2016 Asean-maat houkuttelivat suoria ulkomaisia investointeja 96 miljardin dollarin edestä. Vielä vuonna 2000 määrä oli vain 22 miljardia. Asean-maiden keskinäiset investoinnit ovat kasvaneet reilusta viidestä prosentista lähes 25 prosenttiin vuosien 2000 ja 2016 välillä (2).

Asean-maat ovat tiivistämässä yhteistyötään taloudellisen kilpailukyvyn ja kaupankäynnin sekä maailmanpoliittisen painoarvon lisäämiseksi. Vuonna 2015 ne perustivat talousyhteisö AEC:n, jonka tarkoituksena on luoda yhtenäismarkkinat, joissa toteutuu tavaroiden, palveluiden, investointien, koulutetun työvoiman ja pääoman vapaa liikkuvuus.

Kaikki samanlaisia – kaikki erilaisia

Asean-maat ovat poliittisilta, taloudellisilta ja sosiaalisilta lähtökohdiltaan kuitenkin hyvin erilaisia.

Brunei on absoluuttinen monarkia, jota johtaa sulttaani, joka on samalla pääministeri. Kambodza on parlamentaarinen perustuslaillinen monarkia, jota johtaa pääministeri. Malesia ja Thaimaa ovat perustuslaillisia monarkioita, joista Malesiaa johtaa pääministeri ja Thaimaata tällä hetkellä sotilasjuntta. Indonesia – maailman kolmanneksi suurin demokratia – ja Filippiinit ovat presidenttijohtoisia tasavaltoja, kun taas Singapore on parlamentaarinen tasavalta. Laos ja Vietnam ovat puolestaan kommunistisia valtioita. Myanmaria hallinnut sotilasjuntta lakkautettiin vuonna 2011 ja nyt maata hallitsee vuonna 2015 parlamenttivaalit voittanut demokratialiike. Valtiomuoto on parlamentaarinen tasavalta. Kaikki maat Thaimaata lukuun ottamatta ovat entisiä siirtomaita.

Maailmanpankki jaottelee maailman valtiot bruttokansantulon mukaan alhaisen, alemman ja ylemmän keskitason sekä korkean tulotason maihin. Maailmanpankin maaluokittelua käytetään pohjana esimerkiksi kehitysapua ja lainoja myönnettäessä sekä eräänä perusteena kansainvälisen kaupan tariffikohtelussa (5). Öljyvaltio Brunei ja finanssimaailman keskus Singapore luokitellaan korkean tulotason maiksi. Ylemmän keskitulotason maita ovat Malesia ja Thaimaa. Alemman keskitulotason maihin lasketaan loput Asean-maat (5). Kambodza, Laos ja Myanmar ovat kahden viimeisen vuoden aikana tehneet hyppäyksen alhaisen tulotason maista alemman keskitulotason maihin, vaikka YK luokittelee ne edelleen maailman vähiten kehittyneiksi maiksi 44 muun maan kanssa (7).

Inhimillisen kehityksen tarkasteluun on kehitetty useita erilaisia mittareita. Yksi on YK:n luoma inhimillisen kehityksen indeksi HDI, joka koostuu odotettavissa olevasta elinajasta, koulutuksesta ja elintasosta. Sen tavoitteena on tarjota vertailukelpoinen inhimillisen kehityksen mittari eri maiden välille. Se kuvaa hyvinvointia paremmin kuin pelkkä bruttokansantulo asukasta kohden, etenkin kehitysmaiden kohdalla. Mitä korkeampi HD-indeksi on, sitä hyvinvoivempia ihmiset ovat (6).Asean-maista Singaporessa ja Bruneissa on hyvin korkea HDI-arvo, Malesiassa ja Thaimaassa se on korkea ja muissa Asean-maissa keskitasoa. Myanmar on noussut kahden viimeisen vuoden aikana keskitason kastiin. Muutoin HD-indeksi on pysynyt viimeisen kahden vuoden aikana lähes muuttumattomana, tosin suunta on kuitenkin hivenen ylöspäin (6).

Toinen inhimillisestä kehityksestä kertova tunnusluku on köyhyysrajan alapuolella eli alle 1,25 dollarilla päivässä elävien ihmisten osuus väestöstä. Asean-maista eniten köyhyysrajan alapuolella eläviä ihmisiä on Myanmarissa; neljännes väestöstä (8). Määrä on vähentynyt kahden viimeisen vuoden aikana 32,7 prosentista 25,6 prosenttiin (2). Myös Filippiinit ja Thaimaa ovat saaneet vähennettyä köyhien määrää usealla prosenttiyksiköllä. Tosin Filippiineillä edelleen viidennes väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, kun taas Thaimaa on saanut painettua köyhyyden 7,2 prosenttiin (8). Kaiken kaikkiaan Asean-maissa köyhyysrajan alapuolella elävien osuus väestöstä on laskenut 47 prosentista 14 prosenttiin vuodesta 1990 vuoteen 2015 (2).

Kolmas mittari, Gini-kerroin, kuvaa tuloeroja: mitä suuremman arvon gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Suurin arvo on sata ja pienin nolla. Maailmanlaajuisesti pienimmät arvot löytyvät Pohjoismaista, joissa gini-kerroin on noin 25 ja suurimmat arvot joistain Afrikan maista, joissa se on yli 60 (9). Asean-maissa tuloerot ovat suurimmillaan rikkaammissa maissa Malesiassa, Singaporessa ja Thaimaassa sekä Filippiineillä, ja pienimmillään muissa köyhemmissä maissa (9).

Lähdeluettelo

1 The World Factbook: Population. Central Intelligence Agency CIA. Osoitteessa: https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/fields/2119.html#bx. (Viittauspäivä 17.6.2018)

2 ASEANstats: Infographics on ASEAN 50 years progress. Osoitteessa: https://www.aseanstats.org/infographics/asean-50/. (Viittauspäivä 17.6.2018)

3 The World Factbook: GDP. Central Intelligence Agency CIA. Osoitteessa: https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/fields/2001.html#vm. (Viittauspäivä 17.6.2018)

4 The World Factbook: GDP – Real Growth Rate. Central Intelligence Agency CIA. Osoitteessa: https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/fields/2003.html#vm. (Viittauspäivä 17.6.2018)

5 The World Bank: World Bank Country and Lending Groups. Osoitteessa: https://datahelpdesk.worldbank.org/knowledgebase/articles/906519-world-bank-country-and-lending-groups. (Viittauspäivä 17.6.2018)

6 Wikipedia: List of countries by Human Development Index. Osoitteessa: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_Human_Development_Index. (Viittauspäivä 17.6.2018)

7 United Nations: UN list of Least Developed Countries. Osoitteessa: http://unctad.org/en/Pages/ALDC/Least%20Developed%20Countries/UN-list-of-Least-Developed-Countries.aspx. (Viittauspäivä 17.6.2018)

8 The World Factbook: Population below Poverty Line. Central Intelligence Agency CIA. Osoitteessa: https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/fields/2046.html#bx. (Viittauspäivä 17.6.2018)

9 The World Factbook: Gini Index. Central Intelligence Agency CIA. Osoitteessa: https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/fields/2172.html#vm. (Viittauspäivä 17.6.2018)

Miten Asean-maiden verojärjestelmät toimivat?

Asean-maista tällä hetkellä Singaporessa ja Bruneissa on tehokas ja toimiva verojärjestelmä. Muut maat ponnistelevat verotuksen uudistamiseksi ja nykyaikaistamiseksi ja verosääntöjen noudattamisen parantamiseksi tavoitteenaan nostaa verotulojen osuutta bruttokansantulosta.

Tax-to-GDP -suhdetta pidetään kehityksen mittarina siinä mielessä, että YK:n alaisen ESCAP:n mukaan raja kehittyneen ja kehittyvän maan välissä kulkee 25 prosentissa (1).

Asean-maissa verojen osuus bruttokansantulosta on Maailmanpankin mukaan keskimäärin 13,6 prosenttia (3) ja World Factbookin (2) mukaan 16,5 prosenttia. Vastaavasti OECD-maissa se on 34,3 prosenttia ja Suomessa 44,1 prosenttia (4).

Alimmillaan osuus on Myanmarissa, jossa se on 6,4 prosenttia ja korkeimmillaan Vietnamissa, 19,1 prosenttia (3).

Suurimmat hyppäykset ylöspäin 2000-luvun aikana ovat tehneet alueen köyhimmät maat Kambodza ja Myanmar, jotka ovat tuplanneet osuuden. Tosin lähtökohtakin on ollut alhainen. Filippiineillä, Thaimaassa ja Vietnamissa on tapahtunut loivaa kasvua, kun taas loput maat junnaavat paikallaan. (3)

Asean-maiden verorakenne muodostuu suomalaisillekin tutuista elementeistä. Välittömiä veroja ovat yritysten ja yksityishenkilöiden tuloverotus, sosiaaliturvamaksut ja omaisuusverotus. Välillisiä veroja ovat arvonlisävero tai vastaavat kulutusverot, erilaiset valmiste- ja haittaverot ja tullit. Lisäksi eri maissa on käytössä muita verolajeja vaihtelevasti, kuten leimavero, arpajaisvero, perintö- ja lahjavero ja erilaisia ympäristöveroja sekä alue- tai paikallisviranomaisten keräämiä veroja.

Verotuksen painopiste yritysverotuksessa

Verotuksen painopiste Asean-maissa on kuitenkin toisenlainen kuin esimerkiksi kehittyneissä maissa. Asean-maat nojaavat verotuksessaan yritysten tuloveroihin ja kulutuksen verotukseen (1), kun taas OECD-maissa yksityishenkilöiden tuloverotus ja sosiaaliturvamaksut muodostavat lähes puolet verotuloista (4).

Esimerkiksi Indonesiassa ja Filippiineillä yritysten tuloverojen osuus verotuloista on viidennes, Singaporessa 29 prosenttia ja Malesiassa peräti 53 prosenttia (1), kun taas OECD-maissa keskimäärin 8,9 prosenttia (4) ja Suomessa 6,3 prosenttia (5).

Myös kulutusverojen osuus on merkittävä, mutta vaihtelee maittain; Indonesiassa se on kolmannes verotuloista, kun taas Filippiineillä alle 15 prosenttia (1). OECD-maissa kulutusverojen osuus on 30,5 prosenttia verotuloista (4) ja Suomessa 32,8 (5).

Yksityishenkilöiltä kerättävät tuloverot muodostavat pienemmän osuuden Asean-maiden verotuloista: Indonesiassa, Filippiineillä ja Malesiassa vajaat 15 prosenttia ja Singaporessa 24 prosenttia (1). Vastaavasti OECD-maissa osuus on 24,4 prosenttia (4) ja Suomessa 29,2 (5). Myös sosiaaliturvamaksujen osuus on pieni; Indonesiassa ja Malesiassa 2 prosenttia ja Filippiineillä 13 prosenttia (1). OECD-maissa ne ovat keskimäärin 25,8 prosenttia (4) ja Suomessa 27,9 (5). Tämä johtuu osaltaan harmaan talouden suuresta osuudesta. Arviolta 60 prosenttia työvoimasta työskentelee epävirallisella sektorilla, jolloin he eivät useinkaan maksa veroja, eivätkä sosiaaliturvamaksuja.

Yritysten tuloverotus

Kaikissa Asean-maissa yritykset maksavat tuloveroa, joka vaihtelee 17-30 prosentin välillä. Korkeimmillaan se on Filippiineillä ja alimmillaan Singaporessa. (6)

Tämä on standarditaso, jossa ei ole huomioitu yrityksille suunnattuja verohelpotuksia. Esimerkiksi Filippiineillä on yli kolme sataa erityistalousaluetta eri puolilla maata, joita koskevat erilliset verosäännöt ja alhaisempi verotus.

Taloudellisesta yhteistyöstä huolimatta Asean-maiden välillä käydään verokilpailua ja ei-julkisena tavoitteena on lähestyä Singaporen tasoa. Malesia alensi yritysveroprosenttinsa 25:stä 24:ään vuoden 2016 alusta lähtien. Vietnam on alentanut vaiheittain yritysverotustaan 28 prosentista 20 prosenttiin vuosien 2009-2016 välillä. Brunei puolestaan alensi yritysveron 22:sta 18,5:een vuonna 2014. Filippiineillä maan hallitus suunnittelee alentavansa yritysveron 30 prosentista 25 prosenttiin vuoteen 2022 mennessä. (6)

Ulkomaisten yritysten lähdevero

Kaikissa Asean-maissa on käytössä ulkomaisten yritysten lähdeverotus, joka koskee yrityksen maassa saamia osinkoja, korkoja ja rojalteja.

Korkeimmillaan lähdevero on Filippiineillä, jossa se 30 prosenttia, ja Indonesiassa, 20 prosenttia. Alimmillaan vero on Laosissa ja Vietnamissa, jossa se on 5-10 prosenttia. Muissa Asean-maissa lähdeverot vaihtelevat 10-20 prosentin välillä.

Eri maiden välisissä verosopimuksissa on lähdeveroista saatettu sopia toisin. Esimerkiksi suomalainen yritys maksaa lähdeveroa verosopimuksen mukaisesti Filippiineillä 15 prosenttia ja Indonesiassa 10 prosenttia.

Yksityishenkilöiden verotus

Kaikissa Asean-maissa, paitsi Bruneissa, on käytössä progressiivinen tulovero, joka lähtee nollasta tai viidestä prosentista ylöspäin. Korkeimmillaan tuloveroprosentti on Thaimaassa ja Vietnamissa, jossa se enimmillään on 35 prosenttia, ja alimmillaan Kambodzassa, jossa se on enimmillään 20 prosenttia. Bruneissa valtio ei peri henkilöveroja ollenkaan. (6)

Kambodzassa, Malesiassa, Myanmarissa, Singaporessa ja Thaimaassa tietyn summan alle tienaavien prosentti on nolla, muissa maissa alin veroprosentti on viisi.

Jos yritysveroissa suunta on alaspäin, niin henkilöveroissa se on ylöspäin. Malesia on korottanut ylimmän veroprosentin 25:stä 28:aan, Myanmar 20:stä 25:een ja Singapore 20:stä 22:een vuoden 2013 jälkeen. (6)

Sosiaaliturvamaksut

Asean-maiden sosiaaliturvajärjestelmät ovat rakenteeltaan, tasoltaan ja maksuiltaan hyvin erilaisia. Bruneissa, Malesiassa ja Singaporessa työnantajat ja työntekijät maksavat niin sanottuun huoltorahastoon (provident fund) tietyn summan tai prosentin palkkatuloista, kun taas muissa Asean-maissa on käytössä kansallinen vakuutus- tai kassajärjestelmä (national social security insurance tai fund). (6)

Korkeimmat sosiaaliturvamaksut ovat Vietnamissa, jossa työnantajan osuus on 22 prosenttia ja työntekijän 10,5 prosenttia. Alhaisin maksu ovat Kambodzassa, jossa se on 0,8 prosenttia, ja kerätään vain työnantajalta. (6)

Arvonlisävero

Kulutukseen kohdistuva arvonlisävero on nykyään yksi merkittävimmistä verotulolähteistä ympäri maailman. Se on käytössä 166 maassa, joiden joukossa ovat kaikki OECD-maat Yhdysvaltoja lukuunottamatta, maailman toiseksi suurin talous Kiina ja suurin osa Asean-maista. (7)

Arvonlisäverokanta on alimmillaan Kanadassa, jossa se on 5 prosenttia, ja korkeimmillaan Unkarissa, 27 prosenttia. OECD-maiden keskimääräinen yleinen arvonlisäverokanta on 19,2 prosenttia. (7)

Asean-maista arvonlisävero on käytössä kaikissa muissa maissa lukuun ottamatta Bruneita, Malesiaa ja Myanmaria. Brunei on erikoistapaus, sillä se ei peri kulutukseen liittyviä veroja. Malesia otti käyttöön arvonlisäveron vuonna 2015, mutta toukokuussa valittu uusi pääministeri ilmoitti lopettavansa epäsuositun verolajin ja palauttavansa entisen liikevaihtoveron (sales tax). Myanmarissa puolestaan on käytössä arvonlisäveron kaltainen liikevaihtovero (commercial tax), joka yleisesti ottaen on 5 prosenttia tuotteesta tai palvelusta, mutta vaihtelee hyödykeryhmittäin.

Korkeimmillaan arvonlisävero on Filippiineillä, jossa se on 12 prosenttia, ja alimmillaan Singaporessa, 7 prosenttia, muissa maissa se on 10 prosenttia. (6)

Siitä huolimatta, että arvonlisäverokannat ovat Asean-maissa alhaisempia kuin esimerkiksi OECD-maissa, ne muodostavat merkittävän osan verotuloista.

Miten verotulot käytetään?

Tässä esimerkki kahden Asean-maan, Indonesian ja Singaporen menoarvioista vuodelle 2018. Esimerkit eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään, koska kummassakin maassa menoluokat lajitellaan eri tavoin. Ne antavat kuitenkin jonkinlaisen käsityksen siitä, miten valtiot verotulonsa käyttävät.

Tänä vuonna Indonesian tavoitteena on kerätä verotuloilla 85 prosenttia valtion menoista ja Singaporen 87 prosenttia. Indonesiassa verojen osuus budjetista on noussut viimeisten vuosien aikana. Vuonna 2012 osuus oli vielä 73 prosenttia.

Indonesian jättimäisen saarivaltion hallintorakenne on moniportainen, ja esimerkiksi provinsseilla, kunnilla ja kyläyhteisöillä on paljon omaa päätäntävaltaa. Valtion menoista 35 prosenttia ohjataan alueille. Keskushallinnon budjetissa suurimmat menoerät ovat julkiset palvelut ja talouden kehittäminen. (9)

Singaporen piskuisessa kaupunkivaltiossa suurin menoerä on sosiaalinen kehitys, 45 prosenttia budjetista. Kuvassa sosiaalisen kehityksen sektori on jaoteltu koulutukseen, terveydenhoitoon, ympäristöön ja muuhun sosiaalisen kehitykseen (mukaan lukien sosiaaliturva), jotka yhdessä muodostavat tuon osuuden.

Lähdeluettelo

1 OECD: Revenue statistic in Asian countries 2016. Osoitteessa: https://read.oecd-ilibrary.org/taxation/revenue-statistics-in-asian-countries-2016_9789264266483-en#page1. (Viittauspäivä 26.6.2018)

2 CIA: The World FActbook. Osoitteessa: https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/fields/2221.html#bx. (Viittauspäivä 26.6.2018)

3 World Bank: Tax revenue (% of GDP). Osoitteessa: https://data.worldbank.org/indicator/GC.TAX.TOTL.GD.ZS?end=2016&locations=BN-KH-ID-LA-MY-MM-PH-SG-TH-VN-OE&start=2000&view=chart. (Viittauspäivä 26.6.2018)

4 OECD: Revenue statistics 2017. Osoitteessa: https://read.oecd-ilibrary.org/taxation/revenue-statistics-1965-2016_9789264283183-en#page1. (Viittauspäivä 26.6.2018)

5 Veronmaksajat: Verotuksen rakenne Suomessa. Osoitteessa: https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/Verotuksen-rakenne/. (Viittauspäivä 26.6.2018)

6 KPMG: Asia-Pacific Tax Profiles. Osoitteessa: https://home.kpmg.com/xx/en/home/services/tax/regional-tax-centers/asia-pacific-tax-centre/guides-resources.html. (Viittauspäivä 26.6.2018)

7 OECD: Consumption Tax Trends 2016. Osoitteessa: https://read.oecd-ilibrary.org/taxation/consumption-tax-trends-2016_ctt-2016-en#page1. (Viittauspäivä 26.6.2018)

8 Ministry of Communications and Information: Analysis of revenue and expenditure: Financial year 2018. Osoitteessa: https://www.gov.sg/~/sgpcmedia/media_releases/mof/press_release/P-20180219-5/attachment/19%20Analysis%20of%20Revenue%20and%20Expenditure%202018.pdf. (Viittauspäivä 6.7.2018)

9 Kemenerian Keuangan: Bill regarding the state budget fiscal year 2018. Osoitteessa: https://www.kemenkeu.go.id/media/6672/bill-regarding-the-state-budget-fiscal-year-2018.pdf. (Viittauspäivä 6.7.2018)

Miten yritysten verosuunnittelua rajoitetaan Asean-maissa?

Asean-maista vain Malesiassa ja Singaporessa on kattavat lakisäädökset veronkierron estämiseksi. Muut maat ovat hiljalleen alkaneet tehdä lainsäädäntöä yksittäisistä aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyvistä menetelmistä, kuten siirtohinnoittelusta, alikapitalisoinnista ja verosopimusshoppailusta, mutta kokonaisuutena sääntely on vielä vähäistä ja toimeenpano heikkoa. (1)

Pienimmillä ja köyhimmillä mailla ei yksinkertaisesti ole osaamista, eikä voimavaroja monimutkaisten, kansainvälistä ulottuuvuutta edellyttävien verolakien säätämiseen ja toimeenpanoon.

Painetta säätelyn kehittämiseen tulee kuitenkin ulkoapäin esimerkiksi BEBS-hankkeeseen liittyvien maakohtaisen raportoinnin ja automaattisen tietojenvaihdon kautta.

Asean-maista Brunei, Indonesia, Malesia, Singapore, Thaimaa ja Vietnam ovat mukana BEBS-hankkeessa, jossa on mukana yli sata maailman valtiota. Sen sijaan Filippiinit ja alueen vähiten kehittyneet maat Kambodza, Laos ja Myanmar eivät ole mukana. (2)

Siirtohinnoittelu

Siirtohinnoittelu tarkoittaa hinnoittelua samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välisissä liiketoimissa, joissa pitäisi noudattaa OECD:n yleisesti hyväksyttyä ja noudatettua markkinaehtoperiaatetta. Jos yritys ei noudata sitä, vaan pyrkii välttämään verojen maksamista, verottaja voi oikaista hinnoittelua edellyttäen, että ko. maassa on käytössä siirtohinnoittelua rajoittavia säädöksiä. (3)

Asean-maista Bruneissa, Indonesiassa, Malesiassa, Singaporessa, Thaimaassa ja Vietnamissa on käytössä OECD:n siirtohinnoitteluohjeen ja markkinaehtoperiaatteen mukaiset siirtohinnoittelusäädökset. (1) Esimerkiksi Vietnamissa säädökset ovat olleet voimassa vuodesta 2006 lähtien, mutta niitä ei ole toimeenpantu kovinkaan tiukasti aiempina vuosina. Vastikään on kuitenkin perustettu siirtohinnoittelun tarkastusyksikkö, jonka myötä valvonnan ja verotarkastusten määrän odotetaan lisääntyvän. (4)

Filippiineillä ja Kambodzassa ei ole yleisiä siirtohinnoittelusäädöksiä, mutta veroviranomaisilla on valtuudet oikaista hintoja markkinaehtoperiaatteen mukaisiksi. Laosissa ja Myanmarissa ei ole siirtohinnoittelusäädöksiä. (1)

Alikapitalisointi

Alikapitalisointi on yksi aggressiivisen verosuunnittelun yleisimpiä menetelmä ja sillä tarkoitetaan korkeamman verotuksen maassa toimivan tytäryhtiön velkaannuttamista niin, että sen tekemät voitot kuluvat velan korkojen ja lyhennysten maksuun. (5)

Velkojana toimii samaan yhtiöön kuuluva, matalan verotuksen maassa sijaitseva toinen tytäryhtiö. Velkojana toimiminen synnyttää sille korkotuloja, joita verotetaan vähän tai ei ollenkaan. Tällöin voitot siirtyvät konsernin sisällä korkean verotuksen maasta matalan verotuksen maahan. (5)

Asean-maista vain Malesiassa ja Indonesiassa on säädökset alikapitalisoinnista. Muissa maissa ei ole säädöksiä, mutta alikapitalisointia voidaan rajoittaa soveltamalla muita vero- ja yrityslakeja tai antamalla viranomaisohjeita. (1)

Verosopimusshoppailu

Valtioiden välillä solmittujen verosopimusten tarkoituksena on poistaa kaksinkertainen tuloverotus ja estää veronkiertoa. Vaikka yksi tärkeimpiä syitä on ollut ehkäistä kaksoisverotus, se on käytännössä johtanut kaksinkertaiseen verottamattomuuteen. Toisin sanoen tuloja ei veroteta tehokkaasti missään, sillä monikansalliset yhtiöt pystyvät kanavoimaan rahavirtansa väliyhteisöjen kautta, jotka on perustettu salaisille lainkäyttöalueille hyödyntämään sopimusshoppailua ja käyttämään alhaisen tai nollaverotuksen väyliä kansainvälisten verojärjestelmien kautta. (6)

Asean-maista verosopimusshoppailun estäviä säädöksiä on Malesiassa ja Singaporessa, jotka sisältyvät yleisiin veronkiertosäädöksiin sekä Indonesiassa ja Vietnamissa, joissa niistä on säädetty erikseen. Kaikki nämä maat ovat solmineet useita verosopimuksia eri maiden kanssa, esimerkiksi Singaporella on noin 80 verosopimusta. Myös Thaimaalla ja Filippiineillä on paljon verosopimuksia, mutta niillä ei ole säädöksiä. Muilla Asean-mailla on vain muutamia verosopimuksia ja Kambozalla ei ole yhtään. (1)

Mistä lisää verotuloja?: Yritysten veronkiertoa suitsimalla

BEBS vai konsernikohtainen verotus?

Kansainvälisen yritysverotuksen periaatteet suunniteltiin lähes sata vuotta sitten. Tuolloin päädyttiin ratkaisuun, jossa monikansallisten yhtiöiden jokaista yksikköä verotetaan erikseen. Tämä ja eri maiden erilaiset lait ja säännöt, jotka eivät olleet koordinaatiossa keskenään, mahdollistivat globaalisti toimivien yritysten voitonsiirron ja aggressiivisen verosuunnittelun.

Sen yksi yleisimmin käytetyistä keinoista on siirtohintojen virheellinen ilmoittaminen, jolloin konserninsisäisiä transaktioita hinnoitellaan niin, että saadaan lisättyä yrityksen kustannuksia korkean veroasteen maassa ja vähennettyä matalan veroasteen maassa.

Rikkaiden maiden talousjärjestö OECD vastasi tähän määrittelemällä siirtohinnoittelun markkinaehtoperiaatteen (arm’s length), joka on yleisesti hyväksytty ja noudatettu periaate eri puolilla maailmaa. Se tarkoittaa sitä, että yrityksen sisäisten kauppaehtojen tulee olla markkinaehtoisia. Markkinaehtoinen hinta, toisin sanoen siirtohinta liiketoimelle on se hinta, mikä se olisi avoimilla markkinoilla.

Markkinaehtoisuuden periaate kuitenkin epäonnistui aggressiivisen verosuunnittelun suitsimisessa. Kansainvälinen valuuttajärjestö IMF arvioi, että voitonsiirtoon liittyvät yritysverotulojen menetykset ovat maailmanlaajuisesti yli 500 miljardia dollaria vuodessa; OECD-maissa noin 400 miljardia dollaria ja alhaisen tulotason maissa noin 200 miljardia dollaria. Eurooppalaisten monikansallisten yhtiöiden voitonsiirto maksaa vuosittain EU-maille 50-70 miljardia euroa ja yhdysvaltalaisten yhtiöiden Yhdysvalloille 77-111 miljardia dollaria. (1) Kehittyville maille yritysverotulojen menetykset ovat merkittävä kysymys, sillä ne muodostavat keskimäärin 10 prosenttia kaikista verotuloista, kun taas kehittyneissä maissa vastaava osuus on 5 prosenttia (1).

BEBS luo uutta kansainvälistä verosääntelyä

Vuonna 2013 OECD ja G20-maat lanseerasivat aloitteen, jonka tavoitteena on estää monikansallisten yhtiöiden veronkiertoa, turvata valtioille verotuloja globaalisti toimivilta yrityksiltä ja lisätä globaalin veroympäristön vakautta ja ennustettavuutta. (2)

Hanke kulkee nimellä BEBS, joka tulee sanoista “base erosion and profit shifting”. Sitä pidetään tärkeimpänä kansainvälisten verosääntöjen uudelleen kirjoittamisena vuosikymmeniin (2).

Tarkoituksena on kehittää kansainvälisiä verosääntöjä johdonmukaisemmiksi ja yhdenmukaisemmiksi, lisätä yhteistyötä, koordinaatiota ja avoimuutta veroasioissa eri maiden välillä ja varmistaa, että verotus tapahtuisi tulevaisuudessa siinä maassa, missä tuloa tuottava arvo on syntynyt. (2)

BEPS-hankkeessa ollaan nyt siirtymässä sääntöjen luomisesta toteutukseen. Hankkeen lopputuloksena on rakennettu kehikko, jossa on mukana yli sata valtiota ja lainkäyttöaluetta. Hankkeen näkyvimpiä saavutuksia ovat säännöt maakohtaisesta raportoinnista (3) ja automaattisesta tietojenvaihdosta (4).

Konsernikohtainen verotus ja vähimmäisyritysvero

Independent Commission for the Reform of International Corporate Taxation ICRICT ei pidä BEBS-aloitteen myötä syntyneitä sääntöjä ja toimenpiteitä riittävinä, eikä usko, että niiden avulla päästään tilanteeseen, jossa voitot verotetaan siellä, missä taloudellinen toiminta tapahtuu ja arvo luodaan. (1)

ICRICT:n mukaan tästä syystä monet maat säätävät uusia tai ylimääräisiä verosääntöjä yksipuolisesti ilman kansainvälistä koordinaatiota. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on käynnissä verouudistus, jossa siirrytään alueelliseen verotukseen ja yritysveroa on tarkoitus laskea 35 prosentista ja 21 prosenttiin. ICRICHT pelkää, että tämä ruokkii globaalia kilpailua yritysverotasojen alentamisesta, minkä seurauksena kehittyvät maat menettävät yritysverotuloja eniten. (1)

ICRICT:n ehdottaa ratkaisuksi globaalia konsernikohtaista verotusta (englanniksi formulary apportionment, unitary taxation ja single entity approach) ja vähimmäisyritysverotason säätämistä. (1)

Konsernikohtaisen verotuksen käyttöönotto tarkoittaa, että monikansallisia yhtiöitä aletaan verottamaan yhtenä yksikkönä niin, että koko konsernin voitot ja tappiot lasketaan yhteen ja verotulot jaetaan maiden kesken sen mukaan, missä arvon arvioidaan syntyneen. Jakomenetelmän pitää perustua todennettavissa oleviin tekijöihin, joita ovat myynti, käyttöomaisuus ja työvoiman määrä. (1)

Lähdeluettelo

1 ICRICT: A roadmap to improve rules for taxing multinationals. Osoitteessa: https://static1.squarespace.com/static/5a0c602bf43b5594845abb81/t/5a7901360d9297afee6882a1/1517879607321/The+Roadmap+EXECUTIVE+SUMMARY+ENGLISH.pdf. (Viittauspäivä 25.6.2018)

2 Deloitte: OECD:n BEBS-hankkeen ydin. Osoitteessa: https://www2.deloitte.com/fi/fi/pages/tax/articles/oecdn-beps-hankkeen-ydin.html. (Viittauspäivä 25.6.2018)

3 Verohallinto: Verotuksen maakohtainen raportointi. Osoitteessa: https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/tietoa-yritysverotuksesta/siirtohinnoittelu/maakohtainen_raportti_ja_ilmoitus_selvi/. (Viittauspäivä 25.6.2018)

4 Verohallinto: Automaattinen tietojenvaihto. Osoitteessa: https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/tietoa_verotuksest/verovaj/automaattinen_tietojenvaiht/. (Viittauspäivä 25.6.2018)

5 Wikipedia: Formulary apportionment. Osoitteessa: https://en.wikipedia.org/wiki/Formulary_apportionment. (Viittauspäivä 25.6.2018)

Mistä lisää verotuloja Indonesiassa?: Verosääntöjen noudattamista parantamalla

Armoa, verottaja, armoa!

Hallitukset eri puolilla maailmaa ovat talouskriisin jälkeen turvautuneet veroarmahdusohjelmiin rahoittaakseen julkisen talouden tarpeita ja vähentääkseen julkista velkaa. Veroarmahdus nähdään yhtenä tapana laajentaa veropohjaa ja parantaa verosäädösten noudattamista (1).

Veroarmahdusohjelma on veronmaksajille määräajaksi tarkoitettu mahdollisuus saada anteeksi edellisten kausien verovelvollisuuksien laiminlyöntejä; ilmoittaa verottajalle ilmoittamattomat tulonsa ja varansa, ja maksaa niistä veroarmahdusohjelman mukaiset verot sekä mahdolliset korot ja sanktiot, kuitenkin ilman pelkoa rikosseuraamuksista. Usein porkkanana on, että määritellyn ajan kuluessa ilmoitetut tulot verotetaan tavanomaista kevyemmin, mutta kepiksi asetetaan kovempia rangaistuksia niille, jotka eivät mahdollisuutta käytä (1).

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen ainakin Australia, Chile, Espanja, Indonesia, Italia, Kreikka, Portugali ja Yhdysvallat ovat toteuttaneet veroarmahdusohjelmia. Esimerkiksi Italian Pankin arvion mukaan Italian kansalaisilla oli noin 500 miljardin euron edestä ilmoittamattomia varoja maan ulkopuolella vuonna 2009, jolloin valtio antoi mahdollisuuden kotiuttaa niitä viiden prosentin verolla. Varoja ilmoitettiin yhteensä noin 80 miljardin euron edestä, mikä johti valtiolle neljän miljardin euron lisäverotuloihin (1)

Indonesian veropotentiaali on valtava

Indonesian taloudellinen ja yhteiskunnallinen ripeä kehitys lisäävät julkisen talouden paineita. Esimerkiksi vuonna 2014 toteutettu universaali sairausvakuutus- ja sosiaaliturvauudistus sekä saarivaltion infrastruktuurin kehittämishankkeet tarvitsevat kipeästi lisää rahoitusta.

Verotulojen osuus bruttokansantulosta on edelleen alhainen; 12,9 prosenttia vuonna 2017, mikä on yksi Asean-maiden alhaisimpia. Hallituksen tavoitteena on nostaa se 15 prosenttiin lähivuosien aikana. Verotulojen osuus valtion budjetista on kuitenkin kasvanut tasaisesti viime vuosina; osuus oli 73,3 prosenttia vuonna 2012 ja 85,6 prosenttia vuonna 2017 (2).

Indonesiassa on reilut 260 miljoonaa asukasta, joista vajaat 185 miljoonaa työikäisiä eli potentiaalisia veronmaksajia. Vain noin 35 miljoonaa on rekisteröitynyt veronmaksajiksi, ja heistä reilut 12 miljoonaa ilmoittaa ja maksaa veronsa säännöllisesti (3).

Syitä verosääntöjen noudattamatta jättämiseen on useita, mutta veroarmahdusohjelman kannalta merkittävin syy on laajalle levinnyt veronkierto ja korruptio. Rikkaat kansalaiset piilottavat varojansa kotimaassa tai siirtävät niitä ulkomaille, erityisesti Singaporeen, veroviranomaisten ulottumattomiin (4).

Varat veroparatiiseista kotimaahan

Indonesian hallitus julkisti kunnianhimoisen veroarmahdusohjelmansa heinäkuussa 2016. Yhdeksän kuukautta kestävän ohjelman tarkoituksena oli parantaa verosääntöjen noudattamista eli saada lisää rekisteröityneitä, verovelvoitteensa hoitavia veronmaksajia; rohkaista rikkaita kansalaisia ulkomaille, yleensä veroparatiisivaltioihin piilotettujen varojen kotiuttamiseen; ja lisätä valtion verotuloja. Hallitus arvioi, että veroparatiiseihin oli tuolloin piilotettu reilun 300 miljardin Yhdysvaltain dollarin (4000 biljoonan Indonesian rupian) edestä indonesialaisten varoja (3).

Veroarmahdusohjelma herätti paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Kannattajat perustelivat sen hyödyllisyyttä valtion saamien lisäverotulojen kautta, jotka sitten voitaisiin käyttää sosiaalisten ohjelmien ja infrastruktuurin rahoittamiseen. Vastustajien mukaan veroarmahdus palkitsee veronkiertäjiä verorikoksistaan ja asettaa verovelvollisuutensa täyttäneet eriarvoiseen asemaan. Vastustajien mukaan ohjelma tosiasiassa heikentää veronmaksajien luottamusta verojärjestelmään ja johtaa heikompaan verosääntöjen noudattamiseen (4).

Hallitus asetti tavoitteeksi, että ohjelman aikana verovelvolliset ilmoittavat verotettavaksi noin 300 miljardin dollarin (4000 biljoonan rupian) arvosta varojaan ja tulojaan, ja kotiuttavat niitä noin 76 miljardin dollarin (1000 biljoonan rupian) arvosta. Tavoitteena oli, että nämä johtaisivat reilun 12 miljardin dollarin (165 biljoonan rupian) lisäverotuloihin. Ohjelma oli rakennettu niin, että se ei pelkästään kannusta ilmoittamaan varoja vaan nimenomaan kotiuttamaan ulkomaille sijoitetut varat. Lisäksi ohjelma kannusti toimimaan nopeasti. Verokannustimien lisäksi ohjelmaan osallistuminen takasi rikosoikeudellisen koskemattomuuden (3)

Ehkä maailman onnistunein veroarmahdus?

Veroarmahdusohjelma päättyi maaliskuussa 2017. Veroviraston mukaan ohjelmaan osallistui 965 983 indonesialaista. Absoluuttinen luku saattaa kuulostaa suurelta, mutta väkimäärään suhteutettuna se on aika pieni. Osallistujista vajaat 200 000 oli täysin uusia veronmaksajia ja loput jo rekisteröityneitä veronmaksajia, jotka olivat jättäneet ilmoittamatta varojaan osin tai kokonaan (3).

Yhteensä indonesialaiset ilmoittivat tulojaan ja varojaan verotettavaksi noin 366 miljardin dollarin edestä (4865,7 biljoonan rupian), joka oli enemmän kuin hallituksen tavoite. Summa on noin 36 prosenttia maan bruttokansantulosta. Noin 75 prosenttia ilmoitetuista varoista oli piilotettu kotimaahan, ja loput ulkomaille, enimmäkseen Singaporeen (3).

Varojen kotiuttamisen suhteen ohjelma oli pettymys; varoja kotiutettiin vain kymmenen miljardin dollarin edestä, kun tavoite oli reilut 70 miljardia dollaria. Indonesialaisten haluttomuus voi osittain johtua siitä, että jotkut eivät maata pahasti koetelleen Aasian finanssikriisin kokemusten takia pidä kotimaataan riittävän houkuttelevana ja vakaana investointikohteena. Toinen syy voi olla suhteellisen korkeat verotasot verrattuna Asean-maista esimerkiksi Singaporeen (3).

Lisäverotuloja valtio keräsi ohjelman kautta 8 miljardia dollaria, joka on alle tavoitteen, mutta auttaa silti kuromaan umpeen budjettivajetta. Hallituksen mukaan ohjelman ansiosta verotulot kasvoivat arviolta 10 prosenttia vuonna 2017, kun taas ilman ohjelmaa verotulot olisivat kasvaneet 7 prosenttia (3).

Indonesian veroarmahdusohjelmaa on tituleerattu yhdeksi maailman onnistuneimmaksi, jos ei jopa onnistuneimmaksi, ainakin jos sitä tarkastellaan määrällisillä saavutuksilla (2).

Toisaalta veroarmahdusohjelma saattoi pikemminkin heikentää kuin parantaa verosääntöjen noudattamista ja luottamusta verojärjestelmää kohtaan vaarantamalla veronmaksajien oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen kohtelun lain edessä. Ohjelma antoi veronkiertäjille mahdollisuuden suorittaa maksamattomat veronsa ilman pelkoa siitä, että he joutuisivat syytteeseen tai rangaistuksiin verovelvollisuuksien nouttamatta jättämisestä. Lisäksi moni veronkiertäjä osallistui ohjelman vain sen takia, että pelkäsi jäävänsä kiinni vuonna 2018, kun OECD:n automaattinen tietojenvaihtoaloite toteutetaan (4).

Ohjelma vaikutti erityisen haitallisesti talousrikollisuuden ja korruption tutkintaan, sillä ohjelmaan ilmoitettujen pääomien alkuperää ei tutkittu millään tavalla, jolloin esimerkiksi rahanpesulla hankitut varat pääsivät mukaan ohjelmaan. Lisäksi ohjelmaan osallistuminen takasi syytesuojan ja immuniteetin ilmoitettuihin varoihin, mikä tarkoittaa sitä, että tutkivat viranomaiset eivät pääse käsiksi ilmoitettuihin tietoihin, eivätkä voi käyttää niitä todisteena rikostutkinnassa (4).

Lähdeluettelo:

1 Wikipedia: Tax amnesty. Osoitteessa https://en.wikipedia.org/wiki/Tax_amnesty. (Viittauspäivä 16.6.2018)

2 Prabowo Dibyo 2017: The Successful Tax Amnesty 2016 in Indonesia. Osoitteessa: http://gssrr.org/index.php?journal=JournalOfBasicAndApplied&page=article&op=view&path%5B%5D=8581. (Viittauspäivä 16.6.2018)

3 Indonesia Investments: Tax Amnesty Program Indonesia Ended. What Are the Results? 3.4.2017. Osoitteessa: https://www.indonesia-investments.com/id/finance/financial-columns/tax-amnesty-program-indonesia-ended-what-are-the-results/item7719. (Viittauspäivä 16.6.2018)

4 Said Emmiryzan Wasrinil 2017: Tax Policy in Action: 2016 Tax Amnesty Experience of the Republic of Indonesia. Osoitteessa: http://www.mdpi.com/2075-471X/6/4/16 (Viittauspäivä 16.6.2018)

Mistä lisää verotuloja Myanmarissa?: Verojen keruuta tehostamalla

Veronmaksu on myanmarilaisille uusi kokemus

Burma eli vuodesta 1989 lähtien Myanmar itsenäistyi Iso-Britannian siirtomaaherruudesta vuonna 1948. Armeija kaappasi vallan vuonna 1962, jolloin alkoi viisikymmenvuotinen sotilashallinnon aikakausi (1).

Suljetun maan avautumis- ja demokratiakehitys lähtivät liikkeelle vuonna 2008, kun maassa järjestettiin kansanäänestys uudesta perustuslaista. Sen tavoitteena oli siirtyminen ”kurinalaisena kukoistavaan demokratiaan”. Vaaleissa valtaosa äänestäjistä kannatti lakia. Vuonna 2010 järjestettiin vaalit, joissa sotilasjuntan tukema USDP-puolue sai 80 prosenttia parlamenttipaikoista, ja vuonna 2011 sotilasjuntta lakkautettiin. (1)

Vuonna 2015 vaalit voitti rauhannobelisti Aung San Suu Kyin johtama demokratialiike NLD, minkä seurauksena maaliskuussa 2016 maahan nimitettiin demokraattisesti valittu siviilihallitus (1).

Maan jälleenrakentaminen

Myanmarin aloitettua siirtyminen siviilijohtoiseen hallintoon maassa on tehty useita talousuudistuksia, joiden tavoitteena on ollut houkutella ulkomaisia sijoituksia ja integroitua maailmantalouteen. Talouskasvu palautui alle 6 prosentin lukemista vuonna 2011, ja on viimeisten vuosien ajan ollut 6-7 prosentin välillä. Vuonna 2017 talouskasvu oli 7,2 prosenttia. (2)

USDP-johtoisen hallituksen aikana muun muassa kellutettiin valuutta, myönnettiin keskuspankille riippumattomuus ja 13 ulkomaiselle pankille toimilupa sekä hyväksyttiin uusi korruption vastainen laki (2).

Nykyinen NLD-johtoinen hallitus on valtaannousunsa jälkeen palauttanut yleisen tullietuusjärjestelmän ja uudistanut ulkomaisia investointeja koskevaa lainsäädäntöä helpottamalla investointien hyväksymisprosessia ja ulkomaisten yritysten omistusta koskevia säädöksiä. Se on myös keskittynyt finanssisektorin nykyaikaistamiseen ja avaamiseen, infrastruktuurin kehittämiseen sekä maatalouden tuottavuuden parantamiseen ja maareformiin. Maatalous muodostaa yhä merkittävän osuuden kansantaloudesta; viidennes bruttokansantulosta ja 70 prosenttia työvoimasta. (2)

Eivätkä uudistukset rajoitu pelkästään talouteen vaan koko valtiokoneisto on rakennettava uudelleen lähtien lainsäädännöstä, verojärjestelmästä ja julkisista palveluista. Esimerkiksi verotulojen osuus bruttokansantulosta on ollut maailman alhaisimpia.

Verotuksen uudistaminen

Myanmarin verojärjestelmä pitää sisällään samoja elementtejä kuin muissakin Asean-maissa; yritysten ja yksityisten henkilöiden tuloverot ja välilliset verot sekä muut verot. Valtiovarainministeriön alaisen veroviraston, Internal Revenue Department IRD:n mukaan tärkeimmät verolajit tuloverojen ja välillisten verojen lisäksi ovat arpajais- ja leimavero. Verovuonna 2016-2017 nämä kattoivat 75 prosenttia valtion budjetista. (3)

IRD:n mukaan vuosien 2000-2016 välisenä aikana valtion verotulot bruttokansantulosta vaihtelivat 2-10 prosentin välillä ollen alhaisimmillaan vuonna 2002 ja korkeimmillaan 2014. Muissa saman tulotason maissa verotulot vaihtelevat 10-20 prosentin välillä. IRD:n mukaan vuonna 2016 verotulot olivat noin 8 prosenttia bruttokansantulosta. (4)

Verotulojen osuudesta löytyy myös muunlaisia arvioita. The World Factbookin mukaan vuonna 2017 verotulot olisivat nousseet jo 13,8 prosenttiin bruttokansantulosta ja lähestyisivät Asean-maiden keskitasoa (6). Rikkaissa OECD-maissa osuus on keskimäärin lähes 34,3 prosenttia (7) ja Suomessa 54,4 prosenttia (6).

Verotulojen vähäisyyteen vaikuttavat monet seikat. Yksi merkittävimmistä on se, että veronmaksukulttuuri on retuperällä; verovelvolliset eivät noudata verosäädöksiä, mukaan lukien veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu, eikä tavallisilla kansalaisilla, eikä yrittäjillä ole riittävästi tietoa verotuksesta. Samaan aikaan veroviranomaisilla ei ole kykyä, eikä resursseja valvoa verosäädösten noudattamista. Viranomaisten prosessit ovat vanhanaikaisia ja perustuvat paperisiin käytäntöihin, ja resurssit riittämättömät, kuten osaavan henkilöstön ja it-infrastruktuurin puute. (3)

Viimeisten vuosien aikana Myanmarissa on kuitenkin tehty paljon verotuksen uudistamiseksi. Tavoitteena on verotulojen maksimointi ja verosäädösten noudattamisen parantaminen.

Osa uudistuksista koskee veropolitiikan ja -lainsäädännön uudistamista, kuten veropohjan laajentamista ja verotasojen yhtenäistämistä ja alentamista. (3) Esimerkiksi arvonlisäveron käyttöönotosta on keskustelu nykyisen liikevaihtoveron sijaan.

Tämän vuoden alkupuolella parlamentti hyväksyi uudistetun verolain, Union Tax Law 2018. Parlamentin hyväksymä laki sisälsi loppujen lopuksi paljon vähemmän muutoksia kuin hallituksen alkuperäinen esitys. (8)

Laista jätettiin pois hallituksen esittämä veroarmahdusohjelma. Ohjelma mukaan verovelvolliset, niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin, joilla on ilmoittamattomia tulonlähteitä, ja joista ei ole maksettu veroja tai niitä on maksettu liian vähän, saisivat merkittävän alennuksen tuloveroon; vero olisi 3 prosenttia ennen huhtikuun loppua ilmoitetuista tuloista ja 5 prosenttia seuraavien kuuden kuukauden aikana ilmoitetuista tuloista. Perusteluna hylkäämiselle oli sanktioiden puute veronkiertäjille ja tarve viestiä verovelvollisille ohjelmasta paremmin. Käytännössä parlamentti kuitenkin osti vain lisäaikaa, sillä todennäköisesti hallitus tulee tekemään veroarmahduksesta erillisen lakiesityksen. (8)

Uudistetussa laissa yritysten ja yksityishenkilöiden tuloverot pysyvät jokseenkin ennallaan. Hallitus esitti yksityishenkilöiden verokynnyksen nostoa 3 600 euron (4,8 miljoonan kyatin) vuosiansioista 4 500 euroon (6 miljoonaan kyattiin), mutta esitys hylättiin. Verokynnys tässä tarkoittaa sitä, että jos verovelvollisen vuositulot alittavat tietyn summan, hänet vapautetaan veronmaksusta. Myös aikaisemmin keskustelussa ollutta lähdeveron poistoa ei toteutettu. (8)

Liikevaihtoveroon tehtiin joitain muutoksia. Esimerkiksi tiettyjen, kevyempien kulkuneuvojen verotasoa laskettiin 20 prosentista 10 prosenttiin. Myös tupakan- ja alkoholin verotasoa laskettiin. (8)

Toinen osa uudistuksista koskee verohallinnon ja sen vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden kehittämistä verohallinnon uudelleen järjestelyillä, henkilöstön osaamista kehittämällä ja kannustamalla muutokseen sekä prosesseja ja menettelytapoja yksinkertaistamalla ja nykyaikaistamalla (3).

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki ovat tukeneet verohallinnon uudistushankkeita tarjoamalla asiantuntija-apua ja rahoittamalla ja/tai lainoittamalla hankkeita. Tuen avulla vuonna 2014 perustettiin suurten veronmaksajien virasto, Large Taxpayers Office LTO, joka palvelee ja valvoo noin viittä sataa suurta veronmaksajaa Yangonissa, maan kaupallisessa keskuksessa. Maailmanpankki lainoitti datakeskuksen rakentamisen ja verotulojen hallintaohjelmiston hankkimisen virastolle. Myös pienten ja keskisuurten veronmaksajien palvelua ja valvontaa on lisätty. (3)

Tämän vuoden helmikuusta lähtien suuret ja keskisuuret veronmaksajat ovat voineet tehdä veroilmoitukset ja suorittaa maksut online-järjestelmän kautta. Järjestelmä on vielä pilottivaiheessa. (9)

Verovelvollisten maksuhalukkuus

Verojen maksaminen on hallituksen ja kansalaisten välisen yhteiskuntasopimuksen ydinkysymys. Kun ihmiset maksavat veroja, he täyttävät velvollisuutensa kansalaisina. Toisin päin katsottuna verojen maksaminen oikeuttaa kansalaiset esittämään vaatimuksia hallitukselle, esimerkiksi julkisia palveluita ja sosiaaliturvaa tai korruption kitkemistä ja hyvää hallintotapaa.

Koska tähän asti Myanmar on tarjonnut kansalaisilleen vain vähän julkisia palveluita ja hyödykkeitä, hallitus ei ole pystynyt perustellusti nostamaan veroja tai tehostamaan veronkantoa riskeeraamatta yhteiskunnallista vakautta. Nyt kun verotusta on alettu uudistaa ja verotulot ovat kasvussa, ihmisten odotukset siitä, mitä yhteiskunnan pitäisi tarjota ja miten hallinnon pitäisi toimia, nousevat.

The Asia Foundation selvitti kaupunkilaisten asenteita verotusta kohtaan. Kohderyhmä rajattiin kaupunkilaisiin sen takia, että kaupungeissa virallisen talouden osuus on suurempi ja tietous verotuksesta parempaa kuin syrjäseuduilla. (5)

Tänä vuonna julkaistun raportin mukaan kaupunkilaiset eivät – päättäjien ja viranomaisten ennakko-odotusten vastaisesti – ole verovastaisia. 94 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että verojen maksaminen on velvollisuus, ja 81 prosenttia oli sitä mieltä, että valtiolla on kyseenalaistamaton oikeus verottaa. Vuonna 2016 the International Growth Centerin tekemän vastaavanlaisen tutkimuksen mukaan maaseudun väestöstä puolet oli tätä mieltä.

Kaupunkilaiset olisivat valmiita maksamaan jopa enemmän veroja, jos hallituksen toiminta olisi parempaa; 60 prosenttia kannattaa korkeampia veroja, jos julkiset palvelut paranisivat. (5)

Kaupunkilaisten ymmärrys siitä, miten verojärjestelmä toimii, on kaikesta huolimatta vähäistä. Eri verolajit menevät sekaisin, eivätkä he tiedä, mitkä eri tahot veroja keräävät . Esimerkiksi monet ajattelivat, että tuloverot kerää Yangon City Development Committee, vaikka se kerää vain kiinteistöverot. Lähes 90 prosenttia vastaajista haluaisi, että veroista olisi enemmän tietoa tarjolla; mitä veroja heidän pitää maksaa ja miten heidän maksamansa verot käytetään. (5)

Verojen maksaminen on kaiken kaikkiaan uusi kokemus myanmarilaisille. Kaupunkilaiset ovat lähtökohtaisesti veromyönteisiä, mutta ei pidä olettaa, että he suoralta kädeltä hyväksyisivät mitä tahansa uudistuksia. Hallituksen on pystyttävä perustelemaan verouudistukset ja verotulojen käyttö. Jos se epäonnistuu siinä, kaupunkilaisten hyvä tahto on nopeasti käytetty loppuun. Toisaalta riskinä on se, että hallitus on ylivarovainen, eikä saa aikaiseksi mitään. (5)

Oikeudenmukaista verotusta tarvitaan julkisten palveluiden ja hyödykkeiden rahoittamiseen, joita myanmarilaiset yhä enemmän hallitukselta odottavat.

Lähdeluettelo

1 Wikipedia: Myanmar. Osoitteessa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Myanmar. (Viittauspäivä 23.6.2018)

2 The World Factbook: Burma, Economy – Overview. Osoitteessa: https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/bm.html. (Viittauspäivä 23.6.2018)

3 Aung Thein. Tax Reforms in Myanmar. Osoitteessa: https://www.imf.org/external/np/seminars/eng/2016/asiatax/pdf/at33.pdf. (Viittauspäivä 23.6.2018)

4 Zeya Kyi Nyunt. Myanmar Tax Reform Experiences. Osoitteessa: http://www.unescap.org/sites/default/files/Mr.%20Zeya%20Kyi%20Nyunt_Ministry%20of%20Finance%20of%20Myanmar.pdf. (Viittauspäivä 23.6.2018)

5 James Owen, Hay Mahn Htun 2018. Attitudes towards taxation in Myanmar: Insights from urban citizens. The Asia Foundation. Osoitteessa: http://www.burmalibrary.org/docs24/2018-03-09-Tax-Attitude-Summary-12-page_English.pdf. (Viittauspäivä 23.6.2018)

6 The World Factbook: Taxes and other revenues. Osoitteessa: https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/fields/2221.html#bm. (Viittauspäivä 23.6.2018)

7 OECD: Revenue Statistics 2016. Tax revenue trends in the OECD. Osoitteessa: https://www.oecd.org/tax/tax-policy/revenue-statistics-2016-highlights.pdf. (Viittauspäivä 23.6.2018)

8 Myanmar Times 21.3.2018. Union Tax Law approved without tax amnesty clause. Osoitteessa: https://www.mmtimes.com/news/union-tax-law-approved-without-tax-amnesty-clause.html. (Viittauspäivä 23.6.2018)

9 DFDL 15.2.2018. Myanmar Tax Alert: Updates on online payment system and advance income tax on exports. Osoitteessa: https://www.dfdl.com/resources/legal-and-tax-updates/myanmar-tax-alert-updates-on-online-payment-system-and-advance-income-tax-on-exports/. (Viittauspäivä 23.6.2018)

Miksi vero-oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta pitäisi olla kiin­nos­tu­nut?

Aggressiivinen verosuunnittelu, verovälttely ja veronkierto

Siirtohinnoittelu

Pääomapako ja laittomat rahavirrat

Korruptio ja salassapito

Verokilpailu

Ve­ro­so­pi­muss­hop­pai­lu

Epävirallinen talous

Mitä ovat Asean-maat?

Kaikki samanlaisia – kaikki erilaisia

Miten Asean-maiden ve­ro­jär­jes­tel­mät toimivat?

Verotuksen painopiste yritysverotuksessa

Yritysten tuloverotus

Ulkomaisten yritysten lähdevero

Yk­si­tyis­hen­ki­löi­den verotus

Sosiaaliturvamaksut

Arvonlisävero

Miten verotulot käytetään?

Miten yritysten ve­ro­suun­nit­te­lua ra­joi­te­taan Asean-maissa?

Siirtohinnoittelu

Alikapitalisointi

Ve­ro­so­pi­muss­hop­pai­lu

Mistä lisää ve­ro­tu­lo­ja?: Yritysten ve­ron­kier­toa suit­si­mal­la

BEBS vai konsernikohtainen verotus?

BEBS luo uutta kansainvälistä verosääntelyä

Konsernikohtainen verotus ja vähimmäisyritysvero

Mistä lisää ve­ro­tu­lo­ja In­do­ne­sias­sa?: Ve­ro­sään­tö­jen nou­dat­ta­mis­ta pa­ran­ta­mal­la

Armoa, verottaja, armoa!

Indonesian veropotentiaali on valtava

Varat veroparatiiseista kotimaahan

Ehkä maailman onnistunein veroarmahdus?

Mistä lisää ve­ro­tu­lo­ja My­an­ma­ris­sa?: Verojen keruuta te­hos­ta­mal­la

Veronmaksu on myanmarilaisille uusi kokemus

Maan jälleenrakentaminen

Verotuksen uudistaminen

Verovelvollisten maksuhalukkuus

Miksi vero-oikeudenmukaisuudesta pitäisi olla kiinnostunut?

Verosopimusshoppailu

Miten Asean-maiden verojärjestelmät toimivat?

Yksityishenkilöiden verotus

Miten yritysten verosuunnittelua rajoitetaan Asean-maissa?

Verosopimusshoppailu

Mistä lisää verotuloja?: Yritysten veronkiertoa suitsimalla

Mistä lisää verotuloja Indonesiassa?: Verosääntöjen noudattamista parantamalla

Mistä lisää verotuloja Myanmarissa?: Verojen keruuta tehostamalla