Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Mistä lisää verotuloja?: Verosääntöjen noudattamista parantamalla

Posted 29/6/2018

Armoa, verottaja, armoa!

Indonesia kehittää kovaa vauhtia sähköisiä palveluita esimerkiksi yrityksille verovelvoitteiden hoitamiseksi. E-palvelut lisäävät hallinnon läpinäkyvyyttä, jolloin byrokratiaa ja korruptiota voidaan tehokkaammin kitkeä. Indonesia kehittää kovaa vauhtia sähköisiä palveluita esimerkiksi yrityksille verovelvoitteiden hoitamiseksi. E-palvelut lisäävät hallinnon läpinäkyvyyttä, jolloin byrokratiaa ja korruptiota voidaan tehokkaammin kitkeä. Hallitukset eri puolilla maailmaa ovat talouskriisin jälkeen turvautuneet  veroarmahdusohjelmiin rahoittaakseen julkisen talouden tarpeita ja vähentääkseen julkista velkaa. Veroarmahdus nähdään yhtenä tapana laajentaa veropohjaa ja parantaa verosäädösten noudattamista (1).

Veroarmahdusohjelma on veronmaksajille määräajaksi tarkoitettu mahdollisuus saada anteeksi edellisten kausien verovelvollisuuksien laiminlyöntejä; ilmoittaa verottajalle ilmoittamattomat tulonsa ja varansa, ja maksaa niistä veroarmahdusohjelman mukaiset verot sekä mahdolliset korot ja sanktiot, kuitenkin ilman pelkoa rikosseuraamuksista. Usein porkkanana on, että määritellyn ajan kuluessa ilmoitetut tulot verotetaan tavanomaista kevyemmin, mutta kepiksi asetetaan kovempia rangaistuksia niille, jotka eivät mahdollisuutta käytä (1).

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen ainakin Australia, Chile, Espanja, Indonesia, Italia, Kreikka, Portugali ja Yhdysvallat ovat toteuttaneet veroarmahdusohjelmia. Esimerkiksi Italian Pankin arvion mukaan Italian kansalaisilla oli noin 500 miljardin euron edestä ilmoittamattomia varoja maan ulkopuolella vuonna 2009, jolloin valtio antoi mahdollisuuden kotiuttaa niitä viiden prosentin verolla. Varoja ilmoitettiin yhteensä noin 80 miljardin euron edestä, mikä johti valtiolle neljän miljardin euron lisäverotuloihin (1)

Indonesian veropotentiaali on valtava

Katukeittiöt ruokkivat päivittäin indonesialaisten työntekijöiden nälkäiset vatsat, mutta ovat pääosin osa epävirallista taloutta. Katukeittiöt ruokkivat päivittäin indonesialaisten työntekijöiden nälkäiset vatsat, mutta ovat pääosin osa epävirallista taloutta. Indonesian taloudellinen ja yhteiskunnallinen ripeä kehitys lisäävät julkisen talouden paineita. Esimerkiksi vuonna 2014 toteutettu universaali sairausvakuutus- ja sosiaaliturvauudistus sekä saarivaltion infrastruktuurin kehittämishankkeet tarvitsevat kipeästi lisää rahoitusta.

Verotulojen osuus bruttokansantulosta on edelleen alhainen; 12,9 prosenttia vuonna 2017, mikä on yksi Asean-maiden alhaisimpia. Hallituksen tavoitteena on nostaa se 15 prosenttiin lähivuosien aikana. Verotulojen osuus valtion budjetista on kuitenkin kasvanut tasaisesti viime vuosina; osuus oli 73,3 prosenttia vuonna 2012 ja 85,6 prosenttia vuonna 2017 (2).

Indonesiassa on reilut 260 miljoonaa asukasta, joista vajaat 185 miljoonaa työikäisiä eli potentiaalisia veronmaksajia. Vain noin 35 miljoonaa on rekisteröitynyt veronmaksajiksi, ja heistä reilut 12 miljoonaa ilmoittaa ja maksaa veronsa säännöllisesti (3).

Syitä verosääntöjen noudattamatta jättämiseen on useita, mutta veroarmahdusohjelman kannalta merkittävin syy on laajalle levinnyt veronkierto ja korruptio. Rikkaat kansalaiset piilottavat varojansa kotimaassa tai siirtävät niitä ulkomaille, erityisesti Singaporeen, veroviranomaisten ulottumattomiin (4).

Varat veroparatiiseista kotimaahan

Indonesian hallitus julkisti kunnianhimoisen veroarmahdusohjelmansa heinäkuussa 2016. Yhdeksän kuukautta kestävän ohjelman tarkoituksena oli parantaa verosääntöjen noudattamista eli saada lisää rekisteröityneitä, verovelvoitteensa hoitavia veronmaksajia; rohkaista rikkaita kansalaisia ulkomaille, yleensä veroparatiisivaltioihin piilotettujen varojen kotiuttamiseen; ja lisätä valtion verotuloja. Hallitus arvioi, että veroparatiiseihin oli tuolloin piilotettu reilun 300 miljardin Yhdysvaltain dollarin (4000 biljoonan Indonesian rupian) edestä indonesialaisten varoja (3).

Veroarmahdusohjelma herätti paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Kannattajat perustelivat sen hyödyllisyyttä valtion saamien lisäverotulojen kautta, jotka sitten voitaisiin käyttää sosiaalisten ohjelmien ja infrastruktuurin rahoittamiseen. Vastustajien mukaan veroarmahdus palkitsee veronkiertäjiä verorikoksistaan ja asettaa verovelvollisuutensa täyttäneet eriarvoiseen asemaan. Vastustajien mukaan ohjelma tosiasiassa heikentää veronmaksajien luottamusta verojärjestelmään ja johtaa heikompaan verosääntöjen noudattamiseen (4).

Hallitus asetti tavoitteeksi, että ohjelman aikana verovelvolliset ilmoittavat verotettavaksi noin 300 miljardin dollarin (4000 biljoonan rupian) arvosta varojaan ja tulojaan, ja kotiuttavat niitä noin 76 miljardin dollarin (1000 biljoonan rupian) arvosta. Tavoitteena oli, että nämä johtaisivat reilun 12 miljardin dollarin (165 biljoonan rupian) lisäverotuloihin. Ohjelma oli rakennettu niin, että se ei pelkästään kannusta ilmoittamaan varoja vaan nimenomaan kotiuttamaan ulkomaille sijoitetut varat. Lisäksi ohjelma kannusti toimimaan nopeasti. Verokannustimien lisäksi ohjelmaan osallistuminen takasi rikosoikeudellisen koskemattomuuden (3)

Ehkä maailman onnistunein veroarmahdus?

Indonesian eliitti ja raharikkaat shoppailevat Grand Indonesian luksusostoskeskuksessa, Jakartassa.  Indonesian eliitti ja raharikkaat shoppailevat Grand Indonesian luksusostoskeskuksessa, Jakartassa. Veroarmahdusohjelma päättyi maaliskuussa 2017. Veroviraston mukaan ohjelmaan osallistui 965 983 indonesialaista. Absoluuttinen luku saattaa kuulostaa suurelta, mutta väkimäärään suhteutettuna se on aika pieni. Osallistujista vajaat 200 000 oli täysin uusia veronmaksajia ja loput jo rekisteröityneitä veronmaksajia, jotka olivat jättäneet ilmoittamatta varojaan osin tai kokonaan (3).

Yhteensä indonesialaiset ilmoittivat tulojaan ja varojaan verotettavaksi noin 366 miljardin dollarin edestä (4865,7 biljoonan rupian), joka oli enemmän kuin hallituksen tavoite. Summa on noin 36 prosenttia maan bruttokansantulosta. Noin 75 prosenttia ilmoitetuista varoista oli piilotettu kotimaahan, ja loput ulkomaille, enimmäkseen Singaporeen (3).

Varojen kotiuttamisen suhteen ohjelma oli pettymys; varoja kotiutettiin vain kymmenen miljardin dollarin edestä, kun tavoite oli reilut 70 miljardia dollaria. Indonesialaisten haluttomuus voi osittain johtua siitä, että jotkut eivät maata pahasti koetelleen Aasian finanssikriisin kokemusten takia pidä kotimaataan riittävän houkuttelevana ja vakaana investointikohteena. Toinen syy voi olla suhteellisen korkeat verotasot verrattuna Asean-maista esimerkiksi Singaporeen (3).

Lisäverotuloja valtio keräsi ohjelman kautta 8 miljardia dollaria, joka on alle tavoitteen, mutta auttaa silti kuromaan umpeen budjettivajetta. Hallituksen mukaan ohjelman ansiosta verotulot kasvoivat arviolta 10 prosenttia vuonna 2017, kun taas ilman ohjelmaa verotulot olisivat kasvaneet 7 prosenttia (3).

Indonesian veroarmahdusohjelmaa on tituleerattu yhdeksi maailman onnistuneimmaksi, jos ei jopa onnistuneimmaksi, ainakin jos sitä tarkastellaan määrällisillä saavutuksilla (2).

Toisaalta veroarmahdusohjelma saattoi pikemminkin heikentää kuin parantaa verosääntöjen noudattamista ja luottamusta verojärjestelmää kohtaan vaarantamalla veronmaksajien oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen kohtelun lain edessä. Ohjelma antoi veronkiertäjille mahdollisuuden suorittaa maksamattomat veronsa ilman pelkoa siitä, että he joutuisivat syytteeseen tai rangaistuksiin verovelvollisuuksien nouttamatta jättämisestä. Lisäksi moni veronkiertäjä osallistui ohjelman vain sen takia, että pelkäsi jäävänsä kiinni vuonna 2018, kun OECD:n automaattinen tietojenvaihtoaloite toteutetaan (4).

Ohjelma vaikutti erityisen haitallisesti talousrikollisuuden ja korruption tutkintaan, sillä ohjelmaan ilmoitettujen pääomien alkuperää ei tutkittu millään tavalla, jolloin esimerkiksi rahanpesulla hankitut varat pääsivät mukaan ohjelmaan. Lisäksi ohjelmaan osallistuminen takasi syytesuojan ja immuniteetin ilmoitettuihin varoihin, mikä tarkoittaa sitä, että tutkivat viranomaiset eivät pääse käsiksi ilmoitettuihin tietoihin, eivätkä voi käyttää niitä todisteena rikostutkinnassa (4).

Lähdeluettelo:

1 Wikipedia: Tax amnesty. Osoitteessa https://en.wikipedia.org/wiki/Tax_amnesty. (Viittauspäivä 16.6.2018)

2 Prabowo Dibyo 2017: The Successful Tax Amnesty 2016 in Indonesia. Osoitteessa: http://gssrr.org/index.php?journal=JournalOfBasicAndApplied&page=article&op=view&path%5B%5D=8581. (Viittauspäivä 16.6.2018)

3 Indonesia Investments: Tax Amnesty Program Indonesia Ended. What Are the Results? 3.4.2017. Osoitteessa: https://www.indonesia-investments.com/id/finance/financial-columns/tax-amnesty-program-indonesia-ended-what-are-the-results/item7719. (Viittauspäivä 16.6.2018)

4 Said Emmiryzan Wasrinil 2017: Tax Policy in Action: 2016 Tax Amnesty Experience of the Republic of Indonesia. Osoitteessa: http://www.mdpi.com/2075-471X/6/4/16 (Viittauspäivä 16.6.2018)